Yllä Roosan vatsa ja nisät varsomista edeltävänä iltapäivänä.
Tuntuupa hullulta ajatella, että enää ei tarvitse valvoa öisin tai kytätä kummankaan tamman nisiä hysteerisenä päivästä toiseen :D Tämä postaus tosin tulee "hieman" myöhässä, sillä Roosan varsa on tepastellut maankamaralla tänään tasan kaksi viikkoa - niin kauan, vastahan se syntyi!
Sitten itse varsomiskertomukseen. Illalla, suunnilleen kymmeneltä äidin käydessä iltatallissa olivat Roosan nisien päissä päivällä olleet kirkkaat tipat muuttuneet vahatipoiksi. Puoli kahdeltatoista äiti kävi vielä tallissa tarkastamassa tilanteen - ja Roosa söi rauhallisena ja tyytyväisenä heiniään, kuten tavallista. Ajateltiin, että ei se varsa ehkä vielä tänä yönä synny, mutta sovittiin kumminkin että käyn vielä tunnin päästä katsastamassa tilanteen uudelleen. Huoneeni toisesta ikkunasta on suora näköyhteys Roosan karsinaan. Asetuin ikkunan edessä olevalle sohvalle lukemaan kirjaa ajankuluksi ja aina välillä katsoin, mitä tamma karsinassaan puuhasi. Suunnilleen 0:15 huomasin, että Roosa oli käynyt makuulle. Ajatttelin, että todennäköisesti se vain nukkuu tyytyväisenä, ja jos nyt lähden katsomaan, häiritsen sitä vain turhaan. Lukaisin kirjan loppuun, ja about 0:30 lähdin talliin. Jo pihan puolessa välissä mulla tuli tunne, että ei se Roosa ehkä sittenkään ole vain lepäämässä.. Ja toden totta - kun katsahdin karsinaan, huomasin pimeydestä huolimatta että hevosia oli enemmän kuin yksi :D Roosa nuoli varsaansa puhtaaksi, ja minä lähdin sisälle hakemaan äitiä.
Varsa nousi ylös suunnilleen vartissa. Nisän löytämisessä meni muistaakseni pari tuntia. Alusta asti neiti oli kuitenkin hyvin pirteä, ja yhdessäkin vaiheessa ennen nisän löytämistä se sinnitteli pystyssä tunnin yhtäjaksoisesti :D Muutama tunti Olivian syntymästä emätamma meinasi aiheuttaa meille harmaita hiuksia melko harvinaisella stressireaktiolla. Sille alkoi ilmestyä ihmeellisiä patteja joka puolelle kehoa, ja ne lisääntyivät nopeasti. Patit kutisivat, ja Roosa oli selvästi tuskissaan. Soitettuamme eläinlääkärille selvisi, että kyseessä oli varsan aiheuttama stressireaktio. Sen aiheutti kuulemma tamman liian voimakkaat äitihormonit, jotka jotenkin "hyökkäsivät" sen omia hormoneita vastaan. Meitä neuvottiin antamaan Roosalle muuta tekemistä kuin kutinan ajattelu, ja annoimme sille kauroja. Pikkuhiljaa patit onneksi hävisivät, eivätkä ole sen jälkeen enää ilmestyneet takaisin.
Tiineysvuorokausia Roosalle kertyi 335, ja varsa syntyi siis 3. elokuuta.
 |
Olivian päämerkeissä yhdistyy hauskasti molemmat vanhemmat - tähti on peritty emältä, turvan pikkuinen pilkku isältä :D
Ja katsokaa tota ilmettä <3 |
 |
| I can fly! |
Todellakin pieni varsa on tamma, kuten me äidin kanssa salaa toivoimmekin. Naurettiinkin, että Otto muuttui yhdessä yössä pikkuisesta isoksi pojaksi, se kun näyttää Oliviaan verrattuna ihan jättiläiseltä :D Olivia on osoittautunut luonteeltaan ystävälliseksi ja kesyksi, ihan niinkuin Ottokin. Takapuolen päältä rapsuttaminen tuntuu neidistä oikein erityisen ihanalta. Tyttöä on taluteltu jo pariin otteeseen, ja ottaen huomioon sen vähän kokemuksen narussa kulkemisesta, Olivia on pärjännyt hyvin. Ensimmäisen viikon ajan Roosa ja pikkuinen oli pakko laittaa laitumelle kujaa pitkin vapaina, emä kun ei varsan takia antanut kiinni karsinasta eikä varsinkaan laitumelta. Pari päivää näytti jo lupaavalta, ja Roosa antoi hyvin kiinni niin karsinassa kuin laitumellakin. Eilen se taas vaihteeksi halusi vähän ärsyttää meitä, ja tamman kiinnisaamiseen vierähti kolmisen tuntia. Mahtavaa :D Tänä aamuna Roosa ja Olivia laitettiin ulos kujaa pitkin, mutta niin että tammaa talutettiin kujan ajan. Saa nähdä illalla, miten hoidetaan sisääntulo.
Otto kasvaa huimaa vauhtia, ja pari päivää sitten huomasin Sukupostista sen saaneen ihka oikean nimen! Saanen siis esitellä,
Otto Master! :) Otto on jo melkoisen taitava poika talutuspuuhissa, ja kokovartaloharjauskin sille on suoritettu jo monen monta kertaa. Pikkuoriin jäyniä on jo havaittavissa, mm. tallitakin hihansuu eksyy Oton mielestä ihan vaan vahingossa sen hampaisiin. Moni on kehunut Ottoa todella hyväpaikkaiseksi ja hienoksi varsaksi, ja sellainen se todella on! :)
 |
| Otto ja Ruusa 11.7.2015 |
 |
| Otto ja Ruusa 16.8.2015 |
Nyt kun molemmat varsomiset on ohi, on jännä katsoa postauksia ja kuvia tiineysajalta. Hehkutusta varsan ensimmäisistä näkyvistä potkuista tai siitä, kuinka 100 vuorokautta tuli jommallakummalla tammalla täyteen. Tästä alkaakin nyt sitten matka kohti kahta aikuista, isoa hevosta :)
Ps. Väsäsin blogille tänään pitkästä aikaa uuden ulkoasun, jospa se innostaisi kirjautumaan Bloggeriin vähän useammin kuin kerran kuussa :D
