9.7 kello 0:48 päivänvalon näki tällainen pikkukaveri..
Kävin tallissa puoli yhden aikaan yöllä tarkastamassa, mikä Ruusan vointi on. Se oli levoton, hikoili, pissaili pieniä liruja - ei siis ollut ollenkaan oma itsensä. Iltaruokien antamisen aikaan, pari tuntia aiemmin ei Ruusa ollut näyttänyt pienintäkään merkkiä lähestyvästä varsomisesta - edes tissit eivät olleet täyttyneet ja ruoka maistui samalla tavalla kuin ennenkin.
Kävin sisällä herättämässä äitin, ja menimme yhtä matkaa talliin. Tässä vaiheessa varsan jalat ja osa turvasta jo näkyivätkin. Tästä kului ehkä maksimissaan pari minuuttia niin varsa oli kokonaan pihalla. Ruusa makasi vielä ehkä vartin, mutta nousi sitten jaloilleen. Varsan jaloilleen nousussa menikin sitten enemmän aikaa. Muistaakseni 2h meni pelkästään siihen, että varsa noustuaan pysyi pystyssä paikallaan, vaikkakin huterasti. Nisän löytäminen olikin sitten vielä vaikeampaa. Reilu 3 tuntia syntymästä varsa ei vieläkään ollut löytänyt nisää - avun kanssa eikä ilman. Imurefleksi pojalla kyllä oli kova. Kun tup suunnilleen 3 tuntia oli kulunut, päätimme lypsää Ruusalta pari desiä ternimaitoa ja juottaa sen varsalle "ruutasta" - tuttipulloa kun ei juuri tilanteen sattuessa tietenkään sattunut olemaan. Varsa joi hanakasti, ja jäi sitten vielä nukkumaan. Pikikakka pojalta tuli noin 4h syntymästä. Äiti jäi vielä talliin valvomaan, että varsa herättyään itse löytäisi tien maitobaarille. Aluksi tissin etsiminen oli kuulemma ollut aikalailla hakusessa, ja vaikka oikea jalkoväli olikin löytynyt, oli mennyt pitkään ennenkuin varsa tajusi kääntää päätään niin, että ylsi nisälle. Tiineysvuorokausia ehti kertyä 343.
Heti syntymänsä jälkeen ja sukupuolesta varmistuttuamme varsa sai lempinimekseen Otto. Otto on osoittautunut todella kiltiksi, ystävälliseksi ja kesyksi varsaksi, ja melkein mistä ikinä sitä rapsuttaakaan, aina tuntuu hyvältä :D Poika käy ahkeraan Ruusan tissillä, ja välillä kelpaa köllähtää nukkumaan maha täynnä. Välillä Ruusa "inahtelee" Oton imiessä, olisivatko nisät vielä jotenkin arat? Ruusa on osoittautunut huolehtivaiseksi äidiksi, muttei kuitenkaan ole ainakaan ihmisille ollenkaan vihainen varsastaan. Varsalla on melko vennot vuohiset, mutta eivätköhän ne siitä Oton kasvaessa tokene - vuohiset eivät kumminkaan ihan maahan asti ota.
Tänään Otto pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaankin, pikaisen jaloittelun merkeissä. Riimunkin poika sai päähänsä, eikä näyttänyt sitä pahemmin haittaavan. Kun Otto astui Ruusan perässä ulos karsinasta ja Roosa näki sen - olisittepa nähneet Roosan ilmeen silloin! :D Sen silmät pyöristyivät lautasiksi ja se ehti nuuhkaistakin pikkuista vähäsen. Tämän jälkeen se katsoi meitä kuin kysyen: " Mikä tai kuka tuo on? En nähnyt sen tulevan tänne, mistä se putkahti?!" ;D Ulos päästyään varsa jäi vain ihmetellen katsomaan ympärilleen, eikä juurikaan seurannut emäänsä. Ruusa oli varsinkin aluksi hädissään, ja hörähteli varsalle kiihdyksissään. Välillä varsan teki mieli juostakin ja se otti muutamia laukkaloikkia - lujaa juokseminen ei vain vielä oikein onnistu, ehkä osittain hieman hankaloittavien jalkojen ansioista.
 |
| Otto poseeraa :D <3 |
 |
| Wruuum Wruuuum |
 |
| "Äiti mua vähän jännittää, niin mä tuun tähän ihan sun viereen jooko" |
 |
| "Äiti mä meen täältä sun mahan alta jos ei haittaa?" |
 |
| Herkkä hetki <3 |