maanantai 25. toukokuuta 2015

Pitkästä aikaa hevosen selässä!

Pitkään aikaan en ole innostunut kirjoittamaan postausta, tosin koneenikin on lähiviikot ollut kuin varhaiseläkkeellä. Tammojen mahat kasvavat tasaiseen tahtiin, ja päivä päivältä varsat/sikiöt/entiedämitkä ovat ruvenneet liikkuvaisemmiksi. Muutakin on tapahtunut viime postauksen jälkeen - yksi muutoksista on uusi puhelin, Samsung Galaxy A3! Uuden puhelimen myötä pystyin vihdoin lataamaan myös Instagramin ilman heti puhelimen ylänurkkaan ilmestyvää, hampaidenkiristelyä aiheuttanutta "Muisti lähes täynnä, poista kohteita!" ilmoitusta. Tilini on siis _siirri_ , jos joku ei sitä jo tiennyt - Instaan päivittelen kaikenmoisia kuvia arjestani :)


Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen - olen taas Pykälämäen Hevostilan vakkarikävijä, muutaman kuukauden tauon jälkeen. Eilen ratsastin kaksi tuntia, ja huomenna olisi taas tarkoitus hypätä hevosen selkään ratsastustunnin merkeissä.

Eilen ratsastin siis kaksi tuntia, normaalin ja itsenäisen. Normaalilla tunnilla menin Ladylla, jota olin etukäteen toivonutkin. Alkuun Lady oli hieman häslä eikä tahtonut malttaa keskittyä, mutta alkuverkkojen jälkeen tamma alkoi jo tuntua mukavalta. Olin varautunut koulutuntiin, ja kun aloimmekin hyppäämään, yllätyin - tosin melko positiivisesti! Minusta Ladylla nimittäin on mukavaa hypätä, vaikka neiti ei ehkä hyppytyyliltään mestari olekaan. Aluksi menimme hieman puomeja, jonka jälkeen siirryimme pienelle ristikolle. Lady oli esteistä innoissaan, mutta pysyi kumminkin käsissä. Tunnin aikana hyppäsimme vielä pystyä ja kolmoissarjaa. Kolmoissarjan viimeisen osan Lady meinasi aina hypätä liian kaukaa, vaikka sarja olisikin muuten mennyt hyvin. Tunti oli hauska ja opetus hyvää, niinkuin aina ennenkin :)

Purettuani Ladyn ja vietyäni sen laitumelle, lähdin hakemaan itsenäisen tunnin hevostani, eli Dapia. Dapi antoi hyvin kiinni ja saatuani sen varustettua lähdimme kentälle. Dapi oli alusta saakka pirteällä päällä, eikä sitä tarvinnut patistella eteenpäin paljoakaan. Olin saanut luvan hypätä pieniä esteitä, ja verkattuani Dapin hyppäsimme samoja esteitä kuin edelliselläkin tunnilla. Dapi innostui esteillä eikä olisi aluksi halunnut siirtyä niiden jälkeen raville. Vähän voimakkaammilla pidätteillä ja istunnalla se kuitenkin suostui aina hidastamaan. Kolmoissarjalla Dapi oli tosi mukava, ja sen kanssa pääsi ihanasti hyppäämisen makuun. Myös Dapilla ratsastamisesta siis jäi melkoisen hyvä maku suuhun :)

Huomiselle en toivonut ketään, mutta onko teillä veikkauksia - kenen selkään hyppään huomenna?