Lumikuvia

Talven taikaa

Ensiksi pahoittelut pitkästä tauosta - yritän taas aktivoitua. Varsat ovat kasvaneet jäätävästi viimeisimmästä päivityksestä, tunnistattekohan samoiksi eläimiksi enää ollenkaan? :D Ensilunta lapset eivät kummemmin hämmästelleet, mutta varmasti oli kuitenkin mukavampaa riehua pehmeässä lumessa kuin viime päivien hirvittävässä kurassa. Tässä vielä muutama kuva hevosista tänään:

Vähän kökkö kuva, mutta siinä ne äiti ja tytär on - samaa näköä löytyy :)

Minä olin lentäjän poika!

Jo toinen postaus tänään, mutta tuntui oikeammalta tehdä näille kuville oikein oma tekstinsä :D

Pidemmittä puheitta:

Löysin siis koneen syövereistä kummankin varsan kaatumiskuvat, ja päätin sitten yhdistää ne.. Jostain syystä nää kuvat tälleen yhessä aiheutti mussa naurureaktion, mites teillä? :D Jotenkin koomista, kummallakin kerralla yhdistelmä liikaa vauhtia + äkkikäännös + liukas pohja = tämä :D

Joo, eipä mulla muuta :D

Kuvia ja kuulumisia

Heippa taas!

Molemmat vauvat kasvavat hurjaa vauhtia, ja varsakarvakin on kummallakin alkanut pikkuhiljaa irtoamaan - tällä hetkellä varsat näyttävätkin lähinnä pandakarhuilta! Molempia on harjailtu ahkerasti joka puolelta, ja Oliviakin on kulkenut narussa tarhaan jo muutaman viikon. Kavioita on myös nosteltu, ja molemmat varsat ovat nostaneet suhteellisen kiltisti jokaisen jalkansa. 

Oliviallakin on nyt muuten ihan ihka oikea nimi, Tähti-Olivia siitä sitten tuli! :) 

Hurrjana!

"Mä oon paljon kuvauksellisempi kun äiti, kuvaa mua nyt vaan!" ~ Olivia :D

Sunset

Anteeksi vähän kökkö postaus, varsojen kuulumisia kun jaksan paneutua kirjoittamiseen :)

Oton kasvua kuvina

9.7.2015 - Otto ekana elinpäivänään ensimmäistä kertaa ulkosalla, vähän jännitti!

11.7.2015 - Eka kerta laitumella

13.7.2015

14.7.2015

17.7.2015

3.8.2015

16.8.2015

Ensimmäistä ja viimeistä kuvaa verratessa Otto näyttää ihan eri hevoselta, niin hurjasti se on kasvanut! Ja noilla kuvilla taitaa väliä olla reilu kuukausi. Värikin on muuttunut tummasta punertavampaan, saa nähdä minkä värinen hevonen sieltä sitten loppujen lopuksi paljastuukaan :D

Tammavarsa Olivia + Oton kuulumisia

Yllä Roosan vatsa ja nisät varsomista edeltävänä iltapäivänä.

Tuntuupa hullulta ajatella, että enää ei tarvitse valvoa öisin tai kytätä kummankaan tamman nisiä hysteerisenä päivästä toiseen :D Tämä postaus tosin tulee "hieman" myöhässä, sillä Roosan varsa on tepastellut maankamaralla tänään tasan kaksi viikkoa - niin kauan, vastahan se syntyi!

Sitten itse varsomiskertomukseen. Illalla, suunnilleen kymmeneltä äidin käydessä iltatallissa olivat Roosan nisien päissä päivällä olleet kirkkaat tipat muuttuneet vahatipoiksi. Puoli kahdeltatoista äiti kävi vielä tallissa tarkastamassa tilanteen - ja Roosa söi rauhallisena ja tyytyväisenä heiniään, kuten tavallista. Ajateltiin, että ei se varsa ehkä vielä tänä yönä synny, mutta sovittiin kumminkin että käyn vielä tunnin päästä katsastamassa tilanteen uudelleen. Huoneeni toisesta ikkunasta on suora näköyhteys Roosan karsinaan. Asetuin ikkunan edessä olevalle sohvalle lukemaan kirjaa ajankuluksi ja aina välillä katsoin, mitä tamma karsinassaan puuhasi. Suunnilleen 0:15 huomasin, että Roosa oli käynyt makuulle. Ajatttelin, että todennäköisesti se vain nukkuu tyytyväisenä, ja jos nyt lähden katsomaan, häiritsen sitä vain turhaan. Lukaisin kirjan loppuun, ja about 0:30 lähdin talliin. Jo pihan puolessa välissä mulla tuli tunne, että ei se Roosa ehkä sittenkään ole vain lepäämässä.. Ja toden totta - kun katsahdin karsinaan, huomasin pimeydestä huolimatta että hevosia oli enemmän kuin yksi :D Roosa nuoli varsaansa puhtaaksi, ja minä lähdin sisälle hakemaan äitiä. 

Varsa nousi ylös suunnilleen vartissa. Nisän löytämisessä meni muistaakseni pari tuntia. Alusta asti neiti oli kuitenkin hyvin pirteä, ja yhdessäkin vaiheessa ennen nisän löytämistä se sinnitteli pystyssä tunnin yhtäjaksoisesti :D Muutama tunti Olivian syntymästä emätamma meinasi aiheuttaa meille harmaita hiuksia melko harvinaisella stressireaktiolla. Sille alkoi ilmestyä ihmeellisiä patteja joka puolelle kehoa, ja ne lisääntyivät nopeasti. Patit kutisivat, ja Roosa oli selvästi tuskissaan. Soitettuamme eläinlääkärille selvisi, että kyseessä oli varsan aiheuttama stressireaktio. Sen aiheutti kuulemma tamman liian voimakkaat äitihormonit, jotka jotenkin "hyökkäsivät" sen omia hormoneita vastaan. Meitä neuvottiin antamaan Roosalle muuta tekemistä kuin kutinan ajattelu, ja annoimme sille kauroja. Pikkuhiljaa patit onneksi hävisivät, eivätkä ole sen jälkeen enää ilmestyneet takaisin.

Tiineysvuorokausia Roosalle kertyi 335, ja varsa syntyi siis 3. elokuuta.

Olivian päämerkeissä yhdistyy hauskasti molemmat vanhemmat - tähti on peritty emältä, turvan pikkuinen pilkku isältä :D
Ja katsokaa tota ilmettä <3

I can fly!

Todellakin pieni varsa on tamma, kuten me äidin kanssa salaa toivoimmekin. Naurettiinkin, että Otto muuttui yhdessä yössä pikkuisesta isoksi pojaksi, se kun näyttää Oliviaan verrattuna ihan jättiläiseltä :D Olivia on osoittautunut luonteeltaan ystävälliseksi ja kesyksi, ihan niinkuin Ottokin. Takapuolen päältä rapsuttaminen tuntuu neidistä oikein erityisen ihanalta. Tyttöä on taluteltu jo pariin otteeseen, ja ottaen huomioon sen vähän kokemuksen narussa kulkemisesta, Olivia on pärjännyt hyvin. Ensimmäisen viikon ajan Roosa ja pikkuinen oli pakko laittaa laitumelle kujaa pitkin vapaina, emä kun ei varsan takia antanut kiinni karsinasta eikä varsinkaan laitumelta. Pari päivää näytti jo lupaavalta, ja Roosa antoi hyvin kiinni niin karsinassa kuin laitumellakin. Eilen se taas vaihteeksi halusi vähän ärsyttää meitä, ja tamman kiinnisaamiseen vierähti kolmisen tuntia. Mahtavaa :D Tänä aamuna Roosa ja Olivia laitettiin ulos kujaa pitkin, mutta niin että tammaa talutettiin kujan ajan. Saa nähdä illalla, miten hoidetaan sisääntulo. 

Otto kasvaa huimaa vauhtia, ja pari päivää sitten huomasin Sukupostista sen saaneen ihka oikean nimen! Saanen siis esitellä, Otto Master! :) Otto on jo melkoisen taitava poika talutuspuuhissa, ja kokovartaloharjauskin sille on suoritettu jo monen monta kertaa. Pikkuoriin jäyniä on jo havaittavissa, mm. tallitakin hihansuu eksyy Oton mielestä ihan vaan vahingossa sen hampaisiin. Moni on kehunut Ottoa todella hyväpaikkaiseksi ja hienoksi varsaksi, ja sellainen se todella on! :)

Otto ja Ruusa 11.7.2015

Otto ja Ruusa 16.8.2015

Nyt kun molemmat varsomiset on ohi, on jännä katsoa postauksia ja kuvia tiineysajalta. Hehkutusta  varsan ensimmäisistä näkyvistä potkuista tai siitä, kuinka 100 vuorokautta tuli jommallakummalla tammalla täyteen. Tästä alkaakin nyt sitten matka kohti kahta aikuista, isoa hevosta :)

Ps. Väsäsin blogille tänään pitkästä aikaa uuden ulkoasun, jospa se innostaisi kirjautumaan Bloggeriin vähän useammin kuin kerran kuussa :D

Oripoika Otto!

9.7 kello 0:48 päivänvalon näki tällainen pikkukaveri..

Kävin tallissa puoli yhden aikaan yöllä tarkastamassa, mikä Ruusan vointi on. Se oli levoton, hikoili, pissaili pieniä liruja - ei siis ollut ollenkaan oma itsensä. Iltaruokien antamisen aikaan, pari tuntia aiemmin ei Ruusa ollut näyttänyt pienintäkään merkkiä lähestyvästä varsomisesta - edes tissit eivät olleet täyttyneet ja ruoka maistui samalla tavalla kuin ennenkin.

Kävin sisällä herättämässä äitin, ja menimme yhtä matkaa talliin. Tässä vaiheessa varsan jalat ja osa turvasta jo näkyivätkin. Tästä kului ehkä maksimissaan pari minuuttia niin varsa oli kokonaan pihalla. Ruusa makasi vielä ehkä vartin, mutta nousi sitten jaloilleen. Varsan jaloilleen nousussa menikin sitten enemmän aikaa. Muistaakseni 2h meni pelkästään siihen, että varsa noustuaan pysyi pystyssä paikallaan, vaikkakin huterasti. Nisän löytäminen olikin sitten vielä vaikeampaa. Reilu 3 tuntia syntymästä varsa ei vieläkään ollut löytänyt nisää - avun kanssa eikä ilman. Imurefleksi pojalla kyllä oli kova. Kun tup suunnilleen 3 tuntia oli kulunut, päätimme lypsää Ruusalta pari desiä ternimaitoa ja juottaa sen varsalle "ruutasta" - tuttipulloa kun ei  juuri tilanteen sattuessa tietenkään sattunut olemaan. Varsa joi hanakasti, ja jäi sitten vielä nukkumaan. Pikikakka pojalta tuli noin 4h syntymästä. Äiti jäi vielä talliin valvomaan, että varsa herättyään itse löytäisi tien maitobaarille. Aluksi tissin etsiminen oli kuulemma ollut aikalailla hakusessa, ja vaikka oikea jalkoväli olikin löytynyt, oli mennyt pitkään ennenkuin varsa tajusi kääntää päätään niin, että ylsi nisälle. Tiineysvuorokausia ehti kertyä 343.

Heti syntymänsä jälkeen ja sukupuolesta varmistuttuamme varsa sai lempinimekseen Otto. Otto on osoittautunut todella kiltiksi, ystävälliseksi ja kesyksi varsaksi, ja melkein mistä ikinä sitä rapsuttaakaan, aina tuntuu hyvältä :D Poika käy ahkeraan Ruusan tissillä, ja välillä kelpaa köllähtää nukkumaan maha täynnä. Välillä Ruusa "inahtelee" Oton imiessä, olisivatko nisät vielä jotenkin arat? Ruusa on osoittautunut huolehtivaiseksi äidiksi, muttei kuitenkaan ole ainakaan ihmisille ollenkaan vihainen varsastaan. Varsalla on melko vennot vuohiset, mutta eivätköhän ne siitä Oton kasvaessa tokene - vuohiset eivät kumminkaan ihan maahan asti ota.

Tänään Otto pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaankin, pikaisen jaloittelun merkeissä. Riimunkin poika sai päähänsä, eikä näyttänyt sitä pahemmin haittaavan. Kun Otto astui Ruusan perässä ulos karsinasta ja Roosa näki sen - olisittepa nähneet Roosan ilmeen silloin! :D Sen silmät pyöristyivät lautasiksi ja se ehti nuuhkaistakin pikkuista vähäsen. Tämän jälkeen se katsoi meitä kuin kysyen: " Mikä tai kuka tuo on? En nähnyt sen tulevan tänne, mistä se putkahti?!" ;D Ulos päästyään varsa jäi vain ihmetellen katsomaan ympärilleen, eikä juurikaan seurannut emäänsä. Ruusa oli varsinkin aluksi hädissään, ja hörähteli varsalle kiihdyksissään. Välillä varsan teki mieli juostakin ja se otti muutamia laukkaloikkia - lujaa juokseminen ei vain vielä oikein onnistu, ehkä osittain hieman hankaloittavien jalkojen ansioista.

Otto poseeraa :D <3

Wruuum Wruuuum

"Äiti mua vähän jännittää, niin mä tuun tähän ihan sun viereen jooko"

"Äiti mä meen täältä sun mahan alta jos ei haittaa?"

Herkkä hetki <3